Nyt kun tuulet riepottelevat syksyn viimeisiä lehtiä puista ja kostea tuuli pureutuu luihin ja ytimiin, mieli tekee heittäytyä sohvalle mukavasti lämpimän peiton alle. Illat pimenevät ja kodin tunnelmaan tekee mieli satsata, jotta mielen matalapaine kirkastuisi.
Masentava marraskuu on ovella ja on aika ottaa käyttöön kaikki apukeinot, jotta siitä jotenkin selviytyisi.
Siihen auttaa kynttilät, lasi punaviiniä tai kupillinen kuumaa kaakaota, hyviä elokuvia tai kirjoja ja paljon lehtiä silmän iloksi ja mielen kohottamiseksi. Sohvalla on merkitystä tässä ajanvietteessä ja sen tulisi olla etenkin mukava ja lämmin. Vaikka pidänkin tyylikkäistä ja edustavista sohvista on oma sohvani molempia: klassinen Howard. Se on suuri ja pehmeä syli syksyn synkkyydessä ja myönnettäköön että viihdyn sen sylissä liikaakin iltaisin. Samalla Howard on ajaton ja edustava. Tukevilla tyynyillä saa lisättyä mukavuutta.
 |
| Howard-sohva |
 |
Tilaa kaikille
|
Sohva toimii hyvin kulmasohvana, jolloin tilaa on kaikille. Jaettu ilo on suurempi ilo. Sohvia voi olla myös kaksi, jolloin ne on kätevä asettaa vastakkain. Tämä toimii monessa tarkoituksessa! Myös divaanisohva on käytännöllinen sijoittaa olohuoneeseen.
Olen aina pienestä pitäen ollut kiinnostunut autiotaloista. Sinne minut on houkutellut seikkailunhalu ja aito kiinnostus ja ehkäpä "aarteetkin". Hyvlätyissä taloissa on jotakin surullista ja samalla rosoisen kaunista. Suomessa on vain vähän arvokkaita kiinteistöjä, jotka on jätetty oman onnensa nojaan.
Euroopassa sen sijaan on paljon arvokkaita ja kauniita rakennuksia jotka ovat saattaneet jäädä sodan temmellyksessä unholaan. Usein kauneimmat rakennukset olivat parantoloita mielen synkissä myrskyissä. Kuvat ovat kauniita katsella ja voin sukeltaa niiden sisään - sinne missä aika on täysin pysähtynyt.
Autiotaloissa on outoa vetovoimaa ja vielä tänä päivänäkin jos sellainen eteen sattuu haluan ehdottomasti käydä sisällä tunnelmoimassa. Onko se historian havina vai saako mileikuvitukseni siitä ravintoa - en tiedä. Mutta olen koukussa.
