Ymmärrän hyvin hänen kantansa, koska hän on viettänyt nuoruutensa Satakunnassa syrjäisellä maatilalla, jossa viljeltiin kaikkea sipuleista viljaan. Kouluun täytyi hiihtää pitkä ja pimeä taival ja sodan aikana käydä lanttuvarkaissa henkensä pitimiksi. Lapsiakin oli seitsemän. Eli aivan vastakohtainen omalle nuoruudelleni.
Olen itse varttunut voimakkaasti teollistuvassa ja kaupungistuvassa maailmassa, jossa jo tuotetaan tehokkaasti huonoja tavaroita. Vaatteistakin on tullut kertakäyttöisiä ja siinä olemme hänen kanssaan samaa mieltä. Äiti kutoo yhä jouluksi kaikille villasukat ja on ommellut perheellemme vaatteet. Hän sanoo aina ompelevansa jotakin, niin kauan kuin lanka menee neulansilmään. Onneksi on sähkövalot.
Minut saa lumoutumaan vanhat tavarat ja jatkan kirpputorien, vinttien ja navettojen penkomista. Minut se vie tästä modernista mukavasta maailmasta pois sinne, missä asiat olivat yksinkertaisia ja tavarat kestäviä. Ja käsillä tehtiin kauniita asioita.
 |
| Viehkeä valaisin |
 |
| Kerro, kerro kuvastin |
 |
| Kahvia, olkaa hyvä |
 |
| Pikkuleipiä saako olla? |
 |
| Lisää kahvia? |
 |
| Vai tilkka viiniä? |
Kovin olette hiljaisia vieraita, vaikka kahvia ja viiniäkin tarjottiin;)...Kiinnostaisiko teitä kuvakertomus vanhasta 1924 rakennetusta torpasta, jota olen laittamassa?
Laittakaa kommenttia, ilahtuisin siitä kovasti!
