perjantai 4. syyskuuta 2015

Talon sydän

Vanhan talon sydän sijaitsee sen keskiössä, nimittäin palomuuri ja hormisto. Aikanaan paikalla on tuvan puolella ollut puuliesi ja leivinuuni. Makuuhuoneen puolellakin on joskus ollut tulisija, lattian rakenteesta päätellen. Sen puute ei meitä kismitä, koska on hyvä nukkua viileässä ja vankka alkuperäinen peiliovi pitää kuuman pois kammarista.

 Muurari kävi tarkastamassa muurin ja paikkasi sen ylimääräiset aukot ja tasoitti pinnan. Olimme myös pyytäneet remonttimiestämme purkamaan nurkassa olevan tiiliseinän syvennyksen auki, jolloin saimme noin 30 cm lisää syvennystä nurkkaan. Siitä paljastui aikoinaan ollut leivinuunin kaarimuotoon muurattu luukun kehys.

Nuohooja kävi tarkistamassa hormin ja totesi sen hyväkuntoiseksi. Onneksi! Olemme joutuneet aikaisemmin massoittamaan hormeja, ja se ei ole mitään halpaa lystiä. Jouduimme massoittamaan aikaisemmin, koska kyseisessä talossa oli poltettu öljylämmitintä ja se rapauttaa nopeasti hormin turvallisuusuhkaksi. Lisäksi sadehattu puuttui piipusta.

Nyt kuitenkin muuri oli kutakuinkin pintaa vaille valmis. Makuuhuoneen muuriseinä on kuitenkin vielä aika hurja, vaikkakin omalla tavalla kaunis...mutta ehkei kuitenkaan. Ajattelin jättää aika rouheaksi ja laittaa primerillä  pohja ja sitten Luja-maalilla hiekan väriseksi. Suuri kirjahyllymme saa tulla sen eteen toistaiseksi.

Olimme hankkineet jo Sissi-liesikamiinan sen hyvien ominaisuuksien vuoksi. Pieni kooltaan, tehokas, kestävästä tulitiilestä muurattu kaunotar, jonka luukut ja arina ovat valurautaa. Ihana vesipannuni löysi paraatipaikan sen liedeltä.

Hurja remontti

Alkuperäinen väri muuriseinään Lujalla

Pannu paraatipaikalla

Oma väripalettini paljastui sattumalta...

 
Elämää nähnyt tulen jakaja...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti