Vanha pihapiiri valloitti sydämen

Elettiin talven pimeimpiä aikoja, kun vanha mökki oli juuri myyty ja päätimme käydä katsomassa muutamaa kiinnostavaa vanhempaa taloa Uudellamaalla.

Ensimmäinen ehdokas oli Porlammilla, jota olimme jo käyneet katsomassa kerran aikaisemmin. Talo sijaitsi korkealla kukkulalla ja sisältä jo remontoitu. Ei siis pahemmin remonttihuolia, mutta toisaalta halusimme tehdä talosta pintojen suhteen omanlaisen. Miinuksena oli lähellä olevat naapurit, jotka näkyivät tuvan ikkunoista. Pihastakin puuttui suojaisa alue, paitsi sireenipuiden katveessa oleva ruokailupaikka oli hurmaava.

Seuraava talovanhus oli Sälinkäällä metsän siimeksessä, mutta kun kävimme pihalla ja huomasimme valtavat avohakkuualueet talon ympäristössä ei auttanut kun jatkaa matkaa. Sitten ajoimme Myrskylään. Siellä meitä odotti upea tunnelmainen 1923 rakennettu Jaakkola. Jokin lähiseudussa ja pihassa vaivasi, mutta jäimme miettimään.

Tästä matka jatkui Saarentaukselle ja kun kaarsimme auton pihaan, olimme molemmat hiljaisia kuin olisimme tulleet pyhään paikkaan. Lähemmäs sata vuotiaat koivut linnunpönttöineen sekä upeat haltiakuuset reunustivat kaunista vanhaa puutarhaa. Vaikka oli marraskuu, niin piha valloitti kauneudellaan ja sen ympärille rakennetut punamultarakennukset sinetöivät päätöksemme: tämän me haluamme! Tästä ei tulisi Suomen kauneinta mökkiä, mutta siitä tuli sitten oma.

Kolme komeaa koivua linnunpönttöineen.

Huussi sireenin sylissä.

Siirtolohkareet

Sauna-, varasto-, verstas- ja puukuurirakennus.

Navetta.

Päärakennus vuodelta 1924

Rakennukset, paitsi navetta olivat uudelleen lautaverhoiltuja. Päätalon keltainen seinä saa pian uuden värin. Terassit talolla ja saunalla olivat hiljattain tehdyt.

Saimme viettää talvella muutaman mukavan viikonlopun tähtitaivaan alla honkien huminassa. Täysikuun kajossa oli turvallista katsoa suojattua pihapiiriä, kun palaili saunalta valaistuun taloon.