perjantai 18. joulukuuta 2015

Vihreä Joulu

Nyt kun vahvasti näyttää siltä, että etelän Joulu ei ole valkoinen, niin on mukava ajatella vihreää Joulua. Joulukuuset, havut, sammaleet ja kävyt - niistä on Joulu nyt tehty!

Olen jo pitkään pitänyt vihreästä väristä Jouluna ja ilmeisesti se mieltymys jatkuu vahvasti.

Mikä sen otollisempi hetki tuoda luonto sisään kuin Joulu, vaikka muulloinkin mielelläni keräilen luonnosta aarteita kotini kaunistukseksi.











keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kaamoksen kourissa

Olen kevään ja valon lapsi. Koristevalot on jo viritetty helpottamaan kaamosalakuloa. Minulle marraskuu on kuukausista julmin. Aikaisin hämärtyvä päivä saa illan tuntumaan pitkältä ja raskaalta. Kun kello viisi radiossa toivotetaan hyvää iltapäivää, vastaan hyvää yötä...

Harmauden ylenpalttisuus häivyttää maiseman ääriviivat ja saa olon uneliaaksi. Energiatasot ovat alhaalla ja aamulla tekee mieli nukkua pitkään, oman luonnon vastaisesti. Onneksi alakuloa auttavat kirkasvalolamput ja musiikki. Ensilumen odotus, lumen valo ja tuoksu. Ellei ilmaston lämpeneminen vie tätäkin vaatimatonta ilon tuojaa.

Onneksi pienillä asioilla kotona saa paljon hyvää mieltä aikaan. Ne siivittävät alakuloiset ajatukset pahimman ajan yli.









keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Pimeyden valtakunta

Nyt kun olemme siirtyneet pimeneviin iltoihin, niin vaistomaisesti tulee ajatelleeksi valaistusta. Kauniilla ja jopa taideteoksiin verrattavilla valoilla saamme paljon tunnelmaa ja mielikin piristyy.

Valaistus on niin tärkeä osa sisustusta, että hyviin valaisimiin kannattaa satsata aikaa ja rahaakin. Toki valaisimien hankinta on haastavaa, koska emme aina osaa kuvitella miten juuri tietty valaisin toimii tiloissamme. Tällä hetkellä näkee paljon moderneja valaisimia ilman varjostinta, jotka toki ovat näyttäviä, mutta usein paljas polttimo häikäisee, jos se ei ole juuri oikeassa paikassa.

Kauniin valon antavat kristalli-/prismavalaisimet, joissa on kaunis heijastus kattoon tai seiniin on aina tunnelmallinen ja ajaton valinta esim. ruokaryhmän päälle sekä käytäviin.


Korkeaan huoneeseen sopii näyttävä valaisin

Betoni-puuvvalaisimet ovat sympaattiset

Heijastusta kerrakseen

Perinteinen kattokruunu modernissa sisustuksessa

Lamput kuin sadepisarat - upea!



perjantai 23. lokakuuta 2015

Ideas for country home

Ideas for country home

Ideas for country home

Ideas for country home

perjantai 9. lokakuuta 2015

Muistoja kesältä

Vaikka työt ovat hyvin edenneet kesäkodissamme, niin syksyn kynnyksellä on kiva muistella niitä aurinkoisia hetkiä, kesäretkiä.  Pidän myös sateen ropinasta peltikatolla ja luonnon tuoksusta sateen jälkeen. Tuulesta joka värisyttää haapoja ja saa suuret kuuset huminoimaan. Auringosta sateen jälkeen. Ihanaa on myös syksy tähtitaivaineen ja kuutamoineen. Takkatulen rätinä ja villasukat. Mökin valot pimeässä.










perjantai 4. syyskuuta 2015

Talon sydän

Vanhan talon sydän sijaitsee sen keskiössä, nimittäin palomuuri ja hormisto. Aikanaan paikalla on tuvan puolella ollut puuliesi ja leivinuuni. Makuuhuoneen puolellakin on joskus ollut tulisija, lattian rakenteesta päätellen. Sen puute ei meitä kismitä, koska on hyvä nukkua viileässä ja vankka alkuperäinen peiliovi pitää kuuman pois kammarista.

 Muurari kävi tarkastamassa muurin ja paikkasi sen ylimääräiset aukot ja tasoitti pinnan. Olimme myös pyytäneet remonttimiestämme purkamaan nurkassa olevan tiiliseinän syvennyksen auki, jolloin saimme noin 30 cm lisää syvennystä nurkkaan. Siitä paljastui aikoinaan ollut leivinuunin kaarimuotoon muurattu luukun kehys.

Nuohooja kävi tarkistamassa hormin ja totesi sen hyväkuntoiseksi. Onneksi! Olemme joutuneet aikaisemmin massoittamaan hormeja, ja se ei ole mitään halpaa lystiä. Jouduimme massoittamaan aikaisemmin, koska kyseisessä talossa oli poltettu öljylämmitintä ja se rapauttaa nopeasti hormin turvallisuusuhkaksi. Lisäksi sadehattu puuttui piipusta.

Nyt kuitenkin muuri oli kutakuinkin pintaa vaille valmis. Makuuhuoneen muuriseinä on kuitenkin vielä aika hurja, vaikkakin omalla tavalla kaunis...mutta ehkei kuitenkaan. Ajattelin jättää aika rouheaksi ja laittaa primerillä  pohja ja sitten Luja-maalilla hiekan väriseksi. Suuri kirjahyllymme saa tulla sen eteen toistaiseksi.

Olimme hankkineet jo Sissi-liesikamiinan sen hyvien ominaisuuksien vuoksi. Pieni kooltaan, tehokas, kestävästä tulitiilestä muurattu kaunotar, jonka luukut ja arina ovat valurautaa. Ihana vesipannuni löysi paraatipaikan sen liedeltä.

Hurja remontti

Alkuperäinen väri muuriseinään Lujalla

Pannu paraatipaikalla

Oma väripalettini paljastui sattumalta...

 
Elämää nähnyt tulen jakaja...





torstai 13. elokuuta 2015

Pintaa syvemmällä

Kesäkotimme pinnat ovat hioutuneet pikkuhiljaa. Lautalattian päälle oli asennettu laminaatti, jonka poistimme ensitöiksemme. Onneksi laminaatti ei ollut pitkään lattian päällysteenä ja vauriot olivat onneksemme vähäiset. Pientä rihmastoa oli keräytynyt lankun pintaan, mutta pesimme sen huolellisesti pois ja hioimme pintakerroksen puhtaaksi.

Koska käytämme kesäkotia lähinnä keväisin, kesäisin ja syksyisin, on se talvella lämmittämätön. Siksi suurista kosteuseroista johtuen laminaatti ei sovellu vanhaan taloomme.

Vanha lankkulattia juuri hengittää rakojensa välistä ja samalla puhdistimme alapohjan kaikki kissanluukut ilman kiertämiseksi. Lisäksi taloon tuli painovoimainen ilmanvaihto.
Betolux-maalista on minulla hyvät kokemukset vanhan lautalattian maaliksi. Se on kestävä ja helppohoitoinen ja nyt maalin voi sävyttää haluamallasi sävyllä maan ja taivaan väliltä.

Paneeliseinät jäävät toistaiseksi ja maalaan ne Uulan maalilla pehmeän valkoiseksi.

Lattiavärin historiaa ruskeaa ja harmaata...

Työläs käsin hiottavaksi, mutta koneella onnistui...

Tuvassa ollut ruskeaa ja khakinbeigeä...ja kellari!

Kermaan sävytetty Betolux oli valintamme.


Pehmeä kerman sävy ei hyökkää...
 

Ystäväni Browney
 
 

 

torstai 23. heinäkuuta 2015

Ikkunanäkymiä ja kukkaloistoa


 Uuden kesäkotimme unohdettu puutarha on ollut yllätyksiä täynnä.  Pikkuhiljaa paljastuu mitä missäkin kasvaa, sitä mukaa kun on saatu raivattua rikkaruohoja. Tänä kesänä emme aio muuta kun tutustua puutarhaan ajan kanssa. Huusin sireeni on violetti ja keväällä keltaiset narsissit nostelivat kukintojaan. Omenapuiden kukkiessa tuoksu oli huumaava.

Juhannusruusu tuli kaksi viikkoa myöhässä makuuhuoneen ikkunanäkymään. Vadelmat, karviaiset, metsämansikat ja viinimarjat kypsyvät hitaasti viileässä kesässämme. Omenapuut pudottelevat oliivin kokoisia omenoita. Raparperit ovat valtaisia niistä saimme tehtyä hilloa mansikoiden kanssa. Ruoho kasvaa paljon pikkuisia kukkia myös apilaa ja voikukkia. Kimalaiset ja perhoset viihtyvät. Se on tärkeää.

Muutaman kuusen kaadoimme keittiön ikkunan edestä ja myöhemmin siistimme trimmerillä keittiönäkymää niittymäiseksi lehtomaisemaksi. Puutarhan soisin olevan boheemin mutta selkeän. Joitakin loppukesän kukkia ajattelin laittaa, kun kaikki värikkäät kukat kukkivat alkukesästä, paitsi yksi tuntematon eksoottinen kukkakaunotar kukkii juuri nyt.

Pihallamme vierailee ruskea Siperian metsäkissa. Olen ristinyt sen Browneyksi. Se tulee tervehtimään etenkin kun olen mökillä yksin. Meillä on hyvä suhde. Lintuja on paljon mm; uunilintuja, lokkeja, mustarastaita, sepelkyyhkyjä, peippoja ja pääskysiä. Välillä taivaalla kaartelee haukka tähyillen avohakkuualueita. Aamulla aikaisin töräyttelevät laulujoutsenet voimallisesti lähtiessään lentoon utuisilta lähipelloilta.

Mökkitiellämme kuulee usein kavioiden kopsetta, kun läheisen JauJau-islannin hevostallin hepat kulkevat mökkimme ohi. Taidan minäkin osallistua vaellukselle syksymmällä, olenhan vanha hevoshullu!

Tuoreita leivonnaisia ja lähitilojen tuotteita olemme ostaneet läheiseltä tuottajatorilta Levannolta. Siellä on myös viihtyisä Wintti-kahvila.



Rehevä puutarhamme ennen siistimistä.
Näkymä tuvan ikkunasta.
Näkymä keittiöstä.
Näkymä kammarista aittarakennukselle juhannusruusujen aikaan.
Näkymä kammarin työpöydältä tallille.

Tuntematon kukkakaunotar.


Näkymä huussista.

Pikkuhiljaa pieni kesäkotimme valmistuu omanlaiseksi kunhan kädet ja jalat ehtivät. Hiljaa hyvää tulee.


 

 

torstai 11. kesäkuuta 2015

Vanha pihapiiri valloitti sydämen

Elettiin talven pimeimpiä aikoja, kun vanha mökki oli juuri myyty ja päätimme käydä katsomassa muutamaa kiinnostavaa vanhempaa taloa Uudellamaalla.

Ensimmäinen ehdokas oli Porlammilla, jota olimme jo käyneet katsomassa kerran aikaisemmin. Talo sijaitsi korkealla kukkulalla ja sisältä jo remontoitu. Ei siis pahemmin remonttihuolia, mutta toisaalta halusimme tehdä talosta pintojen suhteen omanlaisen. Miinuksena oli lähellä olevat naapurit, jotka näkyivät tuvan ikkunoista. Pihastakin puuttui suojaisa alue, paitsi sireenipuiden katveessa oleva ruokailupaikka oli hurmaava.

Seuraava talovanhus oli Sälinkäällä metsän siimeksessä, mutta kun kävimme pihalla ja huomasimme valtavat avohakkuualueet talon ympäristössä ei auttanut kun jatkaa matkaa. Sitten ajoimme Myrskylään. Siellä meitä odotti upea tunnelmainen 1923 rakennettu Jaakkola. Jokin lähiseudussa ja pihassa vaivasi, mutta jäimme miettimään.

Tästä matka jatkui Saarentaukselle ja kun kaarsimme auton pihaan, olimme molemmat hiljaisia kuin olisimme tulleet pyhään paikkaan. Lähemmäs sata vuotiaat koivut linnunpönttöineen sekä upeat haltiakuuset reunustivat kaunista vanhaa puutarhaa. Vaikka oli marraskuu, niin piha valloitti kauneudellaan ja sen ympärille rakennetut punamultarakennukset sinetöivät päätöksemme: tämän me haluamme! Tästä ei tulisi Suomen kauneinta mökkiä, mutta siitä tuli sitten oma.

Kolme komeaa koivua linnunpönttöineen.

Huussi sireenin sylissä.

Siirtolohkareet

Sauna-, varasto-, verstas- ja puukuurirakennus.

Navetta.

Päärakennus vuodelta 1924
Rakennukset, paitsi navetta olivat uudelleen lautaverhoiltuja. Päätalon keltainen seinä saa pian uuden värin. Terassit talolla ja saunalla olivat hiljattain tehdyt.

Saimme viettää talvella muutaman mukavan viikonlopun tähtitaivaan alla honkien huminassa. Täysikuun kajossa oli turvallista katsoa suojattua pihapiiriä, kun palaili saunalta valaistuun taloon.